sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Yläaste purkissa

Tuntuu niin oudolta, että viikon päästä peruskoulu on mun osalta taputeltu. Yläaste meni oikeestaan liian nopeesti ja lukioon lähteminen tuntuu vähän pelottavalta. Justhan kutonen loppu ja seiska alko. Tottakai näihin kolmeen vuoteen on mahtunu epäonnistumisia sekä turhautumisia ja monta kertaa on tuntunu etten enää jaksa. Mutta tässä ollaan ja hyvin jaksellaan!


Yläasteen aikana sain paljon uusia ihania kavereita ja aion pitää niistä kiinni vaikkei samassa koulussa jatkettaisikaan. Monet opettajat jäävät varmasti mieleen opetustavan tai persoonan vuoksi ja niitäkin tulee varmasti ikävä. Tottakai on myös niitä opettajia ja oppilaita joita en todellakaan jää kaipaamaan.
Tuntuu myöskin hassulta, että syksyllä ollaan taas niitä koulun nuorimpia. Jotenkin ysillä on niin siistiä, kun pienet seiskat ihailevat ja kunnioittavat meitä isompia. Jotkut ehkä vähän pelkäävätkin.
Oli jo niin sanotusti konkari omassa koulussaan, rakennuksen tunsi kuin omat taskunsa ja etenkin muut 9. luokkalaiset olivat varsin tuttuja. Ja nyt sitten... noh, uusi koulu ja uudet ihmiset. Mutta eiköhän se tuleva uusi koulu ja muut oppilaat tule varsin tutuiksi seuraavien kolmen vuoden aikana.

Mä oon tosi kiitollinen mun yläaste ajoista, niillä todellakin on kultakehykset. Voin kyllä sanoa, etten vaihtaisi päivääkään pois.










     

Ei kommentteja: