Yläasteen aikana sain paljon uusia ihania kavereita ja aion pitää niistä kiinni vaikkei samassa koulussa jatkettaisikaan. Monet opettajat jäävät varmasti mieleen opetustavan tai persoonan vuoksi ja niitäkin tulee varmasti ikävä. Tottakai on myös niitä opettajia ja oppilaita joita en todellakaan jää kaipaamaan.
Oli jo niin sanotusti konkari omassa koulussaan, rakennuksen tunsi kuin omat taskunsa ja etenkin muut 9. luokkalaiset olivat varsin tuttuja. Ja nyt sitten... noh, uusi koulu ja uudet ihmiset. Mutta eiköhän se tuleva uusi koulu ja muut oppilaat tule varsin tutuiksi seuraavien kolmen vuoden aikana.
Mä oon tosi kiitollinen mun yläaste ajoista, niillä todellakin on kultakehykset. Voin kyllä sanoa, etten vaihtaisi päivääkään pois. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti