lauantai 2. syyskuuta 2017

Miten mun summer bucket 2017 meni?

Nyt olisikin vuorossa summer bucket listan purkaminen, eli kerron miten haaste meni. Ollaan jo syyskun puolella, joten on korkea aika tehdä tämä postaus.

1. Nuku teltassa
No, en nukkunu. Meillä oli kyllä jossain vaiheessa teltta takapihalla, mutta ei vain tullu nukuttua siellä. Ehkä yks syy siihen oli, että yöt oli melko kylmiä...

2. Nuku leikkimökissä
Tätäkään en suorittanut ja käytän puolustukseksi samaa tekosyytä kuin äsken.

3. Syö ainakin viisi uutuusjäätelöä
Jeee!! Tän mä sentään suoritin! Jäätelö on ihan yks mun lempi herkuista ja tottakai kesällä pitää jätskiä syödä.



4. Sisusta huone uusiksi
Kyllä, sisustin huoneeni uusiksi. Vielä puuttuu mm. tauluja seinältä, mutta aikalailla on jo valmista.

         Ennen 
        Nyt

5. Aja skoballa Matkukseen
Näin tein ja vielä useampaan kertaan, mutta unohdin aina ottaa kuvan...

6. Leivo brita- kakku
Mua ärsyttää ja harmittaa niiiin paljon etten mä tehny tätä kakkua. Se on ihan paras kesäherkku, mutta nyt se vaan jotenkin jäi tekemättä.

7. Juokse sateella
Tämä kohtahan siis tarkoitti sitä, että kävisin juoksulenkillä sateella. No, en käyny. Johtuu varmaan siitä että kun sato oli tosi kylmä! (selityksiä)

Okei, tässä oli mun tän vuoden summer bucket lista, joka oli aika floppi kyllä. :)))
No, söin mä aikankin jäätelöö ja mun kesä oli muuten oikein mukava.





perjantai 1. syyskuuta 2017

Millainen minä olen?

Tän blogin ihka ensimmäisessä postauksessa kerron hieman itsestäni, mutta tiedot ovat jo                vanhentuneet ja kerron itsestäni hyvin niukasti. Nyt ajattelin korjata asian ja tehdä postauksen minusta itsestäni päivitetyillä tiedoilla. Joten let's aloitetaan!


Nimeni on siis Essi Heidi Sabina Argillander. Olen 16-vuotias ja aloitin nyt lukion Kuopion taidelukio Lumitin ilmaisutaitolinjalla. Perheeseeni kuuluu lisäkseni äiti, iskä, pikkusisko Reetta, pikkuveli Ville ja Nemi-koira. Perhe on mulle todella tärkeä ja tykkäänkin viettää paljon aikaa perheeni kanssa. Myös kaverit ja sukulaiset ovat mulle todella tärkeitä ja iso voimavara.


Harrastuksiini kuuluu teatteri, laulu, lenkkeily, leivonta sekä ruoanlaitto, laskettelu ja valokuvaus.
Teatteria harrastan Vehmasmäen nuorisoseuran lastenteatterissa ja tänä keväänä esitimme Tuhkimo- näytelmän. Nyt syksyllä alamme työstämään uutta näytelmää.
Laulutunneilla olen käynyt nyt kaksi vuotta ja kotonakin tulee lauleltua päivittäin.
Joka vuosi käyn perheeni kanssa Lapissa laskettelemassa ja tänä vuonna olimme Levillä. Myöskin Kasurilassa tulee käytyä. Voin kyllä sanoa, että tälläkin hetkellä tekee mieli rinteeseen!
Lenkkeilyä, valokuvausta, leivontaa ja ruoanlaittoa harrastan aina kotona silloin kun minulle sopii.

En ole koskaan harrastanut mitään missään seurassa tai joukkueessa ja välillä se harmittaa. Tykkään ihan sikana juosta ja olen siinä aika hyväkin. Jotenkin musta vaan ei oo siihen, että kävisin monta kertaa viikossa harkoissa ja viikonloppusin kisoissa yms. Mutta olishan se aika siistiä.

Oon kuitenkin tosi ylpee mun harrastuksista ja mikä tärkeintä ne saa mut iloiseksi.



Seuraavaksi voisin kertoa vähän luonteestani. Olen iloinen, nauravainen, huumorintajuinen ja hauska.
Tykkään naurattaa perhettäni ja kavereita. Olen myöskin sosiaalinen ja puhelias ja osaan keskustella vieraankin ihmisen kanssa. Välillä olen kuitenkin melko arka, hiljainen ja jopa vähän introvertti. Viihdyn hyvin kotona ja yleensä koulun jälkeen tykkään tulla kotiin rauhoittumaan.



Kun mulla on huono päivä ja masentaa kuuntelen musiikkia. Se rentouttaa ja antaa virtaa. Myös asiat joista tykkään auttaa huonona päivänä, tottakai. Kuten jo ylempänä sanoinkin, leivonta on mulle todella tärkeää ja terapeuttista. Siinä voi päästää luovuuden valloilleen ja keskittyä vain ja ainoastaan leipomiseen!
Lenkkeily on osaltani todella hyväksi havaittu keino purkaa ärsytystä ja ahdistusta. Yritänkin käydä joka päivä lenkillä, mikäli vain kerkeän. Suosittelen!


Minulla on pitkä pinna ja tykkään kovasti lapsista. Äiti sanoo aina, että olen hyvä lasten kanssa ja että minusta voisi tulla hyvä lastentarhanopettaja. Olen kyllä miettinyt opettajan tai lastentarhanopettajan ammattia, mutta toivoisin että minusta tulee näyttelijä. Se on yksi iso unelmani ja aion tavoitella sitä. 
Lukion jälkeen aion hakea teatterikorkeakouluun ja jos en ensimmäisellä yrittämällä pääse, pidän välivuoden ja yritän uudelleen. Ainakin nyt musta tuntuu siltä. Sen näkee sitten kolmen vuoden päästä, mikä kiinnostaa ja minne lähden opiskelemaan.

Yksi suurimmista unelmistani on perheen perustaminen. Ensin haluan kuitenkin suorittaa opinnot rauhassa loppuun ja löytää hyvän miehen. Sillä ei ole kiirettä. Joskus kuitenkin on sen aika. 




    Tässäpä oli tämä postaus minusta. Kiva, jos eksyit lukemaan ja toivottavasti tykkäsit.
    Nähdään taas seuraavassa postauksessa!






























tiistai 6. kesäkuuta 2017

Summer bucket 2017

Tässä tulee tämän vuoden summer bucket listani. Otan kuvan aina kun suoritan tietyn kohdan, esimerkiksi jos syön uutuusjäätelön, otan jäätelöstä artsyn kuvan. Syksyllä teen postauksen, johon laitan ottamani kuvat ja kerron miten haaste on mennyt.

1. Nuku teltassa

2. Nuku leikkimökissä

3. Syö ainakin viisi uutuusjäätelöä

4. Sisusta huone uusiksi

5. Aja skoballa matkukseen

6. Leivo brita-kakku

7. Juokse sateella





















sunnuntai 28. toukokuuta 2017

Yläaste purkissa

Tuntuu niin oudolta, että viikon päästä peruskoulu on mun osalta taputeltu. Yläaste meni oikeestaan liian nopeesti ja lukioon lähteminen tuntuu vähän pelottavalta. Justhan kutonen loppu ja seiska alko. Tottakai näihin kolmeen vuoteen on mahtunu epäonnistumisia sekä turhautumisia ja monta kertaa on tuntunu etten enää jaksa. Mutta tässä ollaan ja hyvin jaksellaan!


Yläasteen aikana sain paljon uusia ihania kavereita ja aion pitää niistä kiinni vaikkei samassa koulussa jatkettaisikaan. Monet opettajat jäävät varmasti mieleen opetustavan tai persoonan vuoksi ja niitäkin tulee varmasti ikävä. Tottakai on myös niitä opettajia ja oppilaita joita en todellakaan jää kaipaamaan.
Tuntuu myöskin hassulta, että syksyllä ollaan taas niitä koulun nuorimpia. Jotenkin ysillä on niin siistiä, kun pienet seiskat ihailevat ja kunnioittavat meitä isompia. Jotkut ehkä vähän pelkäävätkin.
Oli jo niin sanotusti konkari omassa koulussaan, rakennuksen tunsi kuin omat taskunsa ja etenkin muut 9. luokkalaiset olivat varsin tuttuja. Ja nyt sitten... noh, uusi koulu ja uudet ihmiset. Mutta eiköhän se tuleva uusi koulu ja muut oppilaat tule varsin tutuiksi seuraavien kolmen vuoden aikana.

Mä oon tosi kiitollinen mun yläaste ajoista, niillä todellakin on kultakehykset. Voin kyllä sanoa, etten vaihtaisi päivääkään pois.